Kaikki tietää, right?
Kaikkihan alkoi jo tuossa jokun aikaa sitten polven kiukuttelusta. Tein, kuten lääkäri määräsi ja vähensin liikuntaa ja söin järkevämmin. Kiva juttu. Samalla katosi into ja lento
aktiiviseen treenaamiseen. Mulla ne kulkee käsi kädessä. Salit, jumpat ja sellaiset monasti viikossa ja niukkaenerginen, proteiinipitoinen, painoa pudottavaa ruokavalio. Voi sitä onnea ja iloa, kun tuloksia syntyi, ja mahduin jo koon 46 jakkuihin! Ruokavalio pysyi joten kuten, mutta taas juoksukertoja lisättyäni, jatkoi armas polveni kiukutteluaan, tällä kertaa siten, että toista jalkaa ei saanut enää koukistettua.
Jee, kiva juttu!
Epätoivoisena tulin siihen tulokseen, että jatkaakseni aktiivista treeniä, on painoa saaatava alas vielä reilusti. Satasen rajapyykki lähestyy kyllä kovasti kaikesta huolimatta, mutta silti en voi olla katsomatta inhonsekaisin tuntein allaolevaa kuvaa. Mä en halua näyttää tuollaiselta! Maailmassa on kauniita naisia, jotka kantavat kilonsa ylpeydellä ja näyttävät säteilevältä koostaan huolimatta - tai juuri sen takia. Ihailen oikeasti heitä. Mutta kun katson peiliin, tekee mieli oksentaa. Ei sovi mulle. Ei, vaikka ostaisin kivoja vaatteita, meikkaisin, laittaisin tukan ja ottaisin merkkilaukun käsipuoleen. Näytän lähinnä säälittävältä idiootilta, joka on pukeutunut teltan sijaan oikeisiin vaatteisiin. (jos joku on nähnyt kadoksissa olevaa itsetuntoani, kertokoon sille, että sopii palata kotiin...)
No, joka tapauksessa, nyt on sitten otettu maltillisemmin, uitu, pyöräilty kävelty (
heihei puolimaraton :'( ) ja yritetty pitää syömiset kohtuuden rajoissa (alle 800 kcal/pvä, pasta, peruna ja muut hiilarihöttöläiset poissa) mikä on näin kesällä varsin helppoa kun aamiaiseksi voi vaikka vetäistä tuoreita mansikoita kreikkalaisella jugulla <3.
Ei ole muuten tällainen helppoa kaltaiselleni kaikkimullehetinyt-perfektionistille, ei ja fiilikset on sen mukaiset. Siksi tän bloginkin kirjoittaminen on ollut hieman jäissä. Ilahduttavaa silti lukea kommenteista, että joku edes on minua kaivannut. Yritän nyt maltillisesti pudotella kesän aikana 90 kiloon ja josko sitten sitä liikuntaa yrittäisi kunnolla uudestaan. BYÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ! Yritän keksiä maltillista ja positiivista kirjoitettavaa blogiin tätä rajapyykkiä odotellessa.
Kiitos ja anteeksi. Nyt koirien kanssa maltilliselle aamulenkille (kävelyä tunnin verran prkl) ja kahvinkeitin ajastamaan oletettuna saapumisaikanamme.
