Meikä muuttaa!

Olen nyt tehnyt sellaisen päätöksen, että raijaan luuni tuonne aiempaan blogiini, josta oli tarkoitus tulla hääblogini ja jatkan tämän(kin) blogin teemojen käsittelyä siellä. En millään ehdi ylläpitää kahta blogia ja ajattelin jotenkin tyylikkäästi ympätä kaiken samaan, tulee vähän monipuolisempia juttujakin ja meikällä pysyy inspis kirjoittamiseen:)

Mars mars siis kaikki ihanaiset lukijat osoitteeseen oirakkaus.blogspot.fi !

Muutenkin sitä on tullu ahkerammin päiviteltyä ja nyt, kun oon siivoillut sitä hieman, siihen blogiin mahtuu kaikki saman katon alle!

Kuva: sheknows.com

Nelson Mandela

...lausahti kerran aika osuvasti:

"The winner is a dreamer, who never gives up"

Kuva täältä

On muuten aika voittajaolo, sillä vaaka näytti aamulla TASAN 100 kiloa! :)))))) Alespäin on siis menty 20 kiloa joulukuun alusta ja n 30 kiloa (syys)kesästä! <3

JEEE!

Mutta no, matka jatkuu, puolivälissä ollaan kuitenkin :)

Se tunne, kun hommat kusee.

Kaikki tietää, right?

Kaikkihan alkoi jo tuossa jokun aikaa sitten polven kiukuttelusta. Tein, kuten lääkäri määräsi ja vähensin liikuntaa ja söin järkevämmin. Kiva juttu. Samalla katosi into ja lento aktiiviseen treenaamiseen. Mulla ne kulkee käsi kädessä. Salit, jumpat ja sellaiset monasti viikossa ja niukkaenerginen, proteiinipitoinen, painoa pudottavaa ruokavalio. Voi sitä onnea ja iloa, kun tuloksia syntyi, ja mahduin jo koon 46 jakkuihin! Ruokavalio pysyi joten kuten, mutta taas juoksukertoja lisättyäni, jatkoi armas polveni kiukutteluaan, tällä kertaa siten, että toista jalkaa ei saanut enää koukistettua. Jee, kiva juttu!

Epätoivoisena tulin siihen tulokseen, että jatkaakseni aktiivista treeniä, on painoa saaatava alas vielä reilusti. Satasen rajapyykki lähestyy kyllä kovasti kaikesta huolimatta, mutta silti en voi olla katsomatta inhonsekaisin tuntein allaolevaa kuvaa. Mä en halua näyttää tuollaiselta! Maailmassa on kauniita naisia, jotka kantavat kilonsa ylpeydellä ja näyttävät säteilevältä koostaan huolimatta - tai juuri sen takia. Ihailen oikeasti heitä. Mutta kun katson peiliin, tekee mieli oksentaa. Ei sovi mulle. Ei, vaikka ostaisin kivoja vaatteita, meikkaisin, laittaisin tukan ja ottaisin merkkilaukun käsipuoleen. Näytän lähinnä säälittävältä idiootilta, joka on pukeutunut teltan sijaan oikeisiin vaatteisiin. (jos joku on nähnyt kadoksissa olevaa itsetuntoani, kertokoon sille, että sopii palata kotiin...)

No, joka tapauksessa, nyt on sitten otettu maltillisemmin, uitu, pyöräilty kävelty (heihei puolimaraton :'( ) ja yritetty pitää syömiset kohtuuden rajoissa (alle 800 kcal/pvä, pasta, peruna ja muut hiilarihöttöläiset poissa) mikä on näin kesällä varsin helppoa kun aamiaiseksi voi vaikka vetäistä tuoreita mansikoita kreikkalaisella jugulla <3.

Ei ole muuten tällainen helppoa kaltaiselleni kaikkimullehetinyt-perfektionistille, ei ja fiilikset on sen mukaiset. Siksi tän bloginkin kirjoittaminen on ollut hieman jäissä. Ilahduttavaa silti lukea kommenteista, että joku edes on minua kaivannut. Yritän nyt maltillisesti pudotella kesän aikana 90 kiloon ja josko sitten sitä liikuntaa yrittäisi kunnolla uudestaan. BYÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ! Yritän keksiä maltillista ja positiivista kirjoitettavaa blogiin tätä rajapyykkiä odotellessa.

Kiitos ja anteeksi. Nyt koirien kanssa maltilliselle aamulenkille (kävelyä tunnin verran prkl) ja kahvinkeitin ajastamaan oletettuna saapumisaikanamme.

Energiantäyteistä viikonalkua!

Viime aikoina olen kärsinyt karseasta univajeesta, jota sitten makselin pois viikonloppuna, 12 ja 16 tunnin yöunilla! Tänä aamuna heräsinkin neljältä pirteänä kuin peipponen ja suunnistin aamupalan jälkeen salille, jossa pyrähdin puolentunnin juoksukävelyläähpuuhlenkin ja treenailin vatsoja, reisiä ja sen sellasta. Saunan jälkeen oli oikein hyvä oli; hyvä viikko tulossa!

Aamupala näytti veressä uivilta muuminraadoilta, ja koska en läytänyt talousvaakaa, pistin sekaan kaurahiutaleita sekä mehukeittoa omantunnon mukaan. :D Nälkä lähti ja oli ihan muuten oikeasti tosi hyvää, kunhan piti silmät kiinni :D Mun superkokintaidoillani onnistuin toki feilaamaan myös tän evään... Nooooo, ei se oo niin justiinsa!

Näyttää herkulliselta, eikö :D

Kopsasin oheisen kuvasen netistä ja rinttasin sen jääkaapin oveen; mies saa sitten syödä pikkasen enemmän. :)

Nollasta puolimaratonille

Jotenkin kyllästyin tuohon aikaisempaan juoksuohjelmaani, tai lähinnä siihen, etten jaksanut noudattaa sitä ja kun kuitenkin juoksentelen salilla sen 4-5 kertaa viikossa epämääräisesti laskettuna ehkä enemmän kuin Viiden kilsan ohjelma käskee, päätin ensi maanantaista alkaen alkaa noudattaa Kuntoplussan Nollasta puolimaratonille-ohjelmaa ja jos kunto ja sisu kestävät, 30 viikon päästä, eli siis joskus joulun alla, viikolla 50, kykenisin kirmaisemaan tuon 21,5 kilsaa JUOSTEN! Leidit, kuka ottaa haasteen vastaan?



Kuva Googlesta


Treenit olisi tarkoitus osittain tehdä kuntosalin hellässä huomassa juoksumatolla (mulla on aina aamuisin loistavasti aikaa tähän!) kun jotenkin ahdistaa ja hävettää tällaisena pallukkana juoksennella pitkin kyliä. Nojoo, katotaan nyt, josko sitä kelien lämmetessä innostuisi  kuitenkin juoksentelemaan ulkosallakin! :D

Sitten viime viestin paino ei ole tippunut kuin pari hassua kiloa, matkaa satkuun on siis vielä. Syynä tähän lienee lääkärin (jälleen kerran) meikäläiselle asettama liikuntakielto ja määräys maltilliseen liikuntaan (kertomatta toki, mitä tämä maltillinen liikunta sitten on...) ja siitä masentuneena olenkin viettänyt muutamaakin iltaa parhaiden ystävieni Frendien, Dharman ja Gregin sekä Benin ja Jerryn kanssa.



Kuva  täältä.
On muuten ehottomasti mun TOP-5 sarjojen joukossa; jotenkin näen
tässä meidän perheen molempineen appivanhempineen päivineen.
Toki voisin ottaa Dharman kropan kiitos! :D

Lappeenrannan visiitillä en vaan voitu ohittaa Panco Villaa  ja
annoskateuden pelossa en sit mitenkään voinut ottaa salaattia. Mur.
No, ei se yks hamppari koko rojektia kaada. :D

Noh, maanantaina alkaa uusi yritys Jutan dieettiä (isäntä osallistuu myös, mikä on hyvä juttu; en joudu enää kulkemaan pyykkipoika nenässä kotona...). Sitten onkin kolmisen viikkoa aikaa rutinoitua näihin elämäntapoihin, kun lainalapset tulevat kesälaitumille ja niitä kai pitäisi ruokkia jollain muullakin kuin rahkalla ja mehukeitolla... Ehkä tässä jotain keksitään kuitenkin. :) Lainalapsista on sitäpaitsi se ilo, että arkiliikuntapomppuhyppely ja uimareissut pyörällä kuluttavat kaloreita ainakin yhtä hauskalla tavalla kuin Bodypumppi.

Jotain järkevääkin näköjään päätynyt lautaselle!

Nyt meni ihan päättömäksi jorinaksi. Lopetan siis postauksen tähän ja yritän kaivella instagramin tai netin uumenista pari viimeaikoja kuvaavaa kuvatusta.

Palaan asiaan, kunhan on jotain järkevämpää raportoitavaa, nyt yritän jatkaa kokeiden korjaamista :)

Voihan, mun ekat kommentoijat!

Ihanaa, huomasin tuossa blogihiljaisuuden aikana, että täällä on käyty kommentoimassa ja olen saanut peräti neljä(!!) seuraajaa!!

Jiihaa!! :) Ihanaa! Oonko nyt vähän happy! Oikeesti, jollain sairaalla tavalla tämä motivoi minua onnistumaan! Ainakin joku lukee tätä, joten olisihan se vietävän noloa jos en vaikka onnistukaan (se ei luonnollisesti ole vaihtoehto...)

Kuva täältä

Mä vaan jaksan aina ihkuttaa näitä motivaatiokuvia! Jos meinaa into laskea, niin lemppariblogsut lukuun ja motivaatiokuvat katseluun ja johan alkaa tehdä mieli taas reenata ja jättää sipsit suvun karvaisemmille.



Tämäkin täältä

Noniin, siispä... Adios, lenkille!

Kahden viikon hiljaisuus

Pari viikkoa sitten, mun polvi turposi, mustui (??) ja sitä ei pystynyt liikuttamaan. Polvinivel oli kuulemma ärtynyt yhtäkkisestä rajusta liikunnan lisäyksestä ja viimeisenä niittinä oli ollut
oppilaan (vahingossa toki) polveeni laukaisema sählypallo. Muutaman päivän menin ihan mutu-tuntumalla, periaatteenani, "sillä se lähtee, millä on tullutkin", mutta kävelyn vaikeutuessa raijasin itseni työpaikkalääkärille, joka määräsi minut viikon sairauslomalle töistä ja kahden viikon reenaamisesta. Ketuttiko? Kyllä!

Nyt on tämä pariviikkoinen vierähtänyt ja itseasiassa tänään, tämän postauksen jälkeen minua kutsuu ystäväni sali! <3 Olen myös päässyt miettimään ajatuksen kanssa syömisiäni ja lääkärilleni kun niistä mainitsin, niin hänkin suositteli minulle jotain muuta, esimerkiksi tätä GFG-dieettiä, jota alan nyt pikkasen mukaeltuna noudattaa.

Yksi repsahduksista, joskin herkullinen sellainen <3

Lääkäri neuvoi syömään saikulla kevyesti lautasmallin mukaan, mutta noooooooo, täytyy sanoa, että mulla kun muutenkin tuo reenaaminen ja kunnolla syöminen ovat kulkeneet käsi kädessä, niin ei ihan mennyt niinkuin elokuvissa... Kuitenkin, täksi aamuksi on eväät hankittu ja salillemeno edessä, ihanaa! <3 Kontrollifriikki kiittää! :D

Tuo juoksuohjelmakin jäi kutkuttamaan, ja keksinkin sen varalle aivan loistavia suunnitelmia, joista lisää myöhemmin, nyt tää tyttö lähtee salille! Adios!