Karjalanpiirakkakoukku

Hah, Eilen sorruin karjikseen ja mikä mulla onkaan nyt edessäni? Niinpä niin. Mutta kyseinen veikko on koskematon, ja uskon, että sellaiseki jää, sillä söin makeanhimooni kiltisti vaniljaskyriä mustikoilla ja pepsi maxia. Sitten kone auki ja motivaatiokuvat esiin!

Motivaattorina Pinterest. Karjis puolestaan päätyi miehen suuhun!
JES! Taas yksi taisto voitettu! <3 HYVÄ MINÄ!!!!

Lenkille lomps!

Viikon puuhastelut

Ensin tietty tärkeimmät; paino tällä hetkellä 107,4!

Viikon varrella olen löytänyt uudelleen kuntosalin ihmeellisen maailman ja käynyt kolmella ryhmäliikuntatunnilla, joista viimeisin, Bodypump, tänään ja kaksi kertaa salin puolella. Toisella kerralla tosin vain leikkimässä pyörällä ja crossarilla ja tekemässä vatsarutistuksia.

Kun sain kasattua itseni taas kohti kurinalaisempaa syömistä, ovat eväät näyttäneet tältä:

Kuka pölli mun kurkut? Torstain päivällinen (?)

Samaa lohta lounaaksi seuraavana päivänä, raejuustoa, juustoa ja jotain vihreääkin!

Aamuystäväni Skyr tällä kertaa ananaksen kera

Kuva täältä

 Ilomielin kuvaisin myös mm. viehättävän shakerini, jossa valmistan kamalanmakuisia pirtelöitä mutta no, pitäähän sitä jotain olla tuleviinkin postauksiin ;)

Mistä muuten johtuu heikotus ja tärinä treenin aikana ja varsinkin sen jälkeen? Jostain vajeestako? Koska kun kietasen tuollaisen profeel-juoman, niin alkaa helpottaa. 

The point

Helvetti!

Sorruin eilen illalla syömään kaksi karjalanpiirakkaa chorizo-makkaralla.  Ei näin.
Toisaalta on hyvä muistaa seuraava seikka:

Kuva täältä

Tilanne korjaantunee ystävilläni Cambridgepirtelöillä, joilla korvaan kaikki muut ateriat paitsi treenipäivän ennen treeniä tapahtuvan ruokailun.

Kyl se siit!

Musthaves

Ostin keskiviikkona uuden kellon. Se on sellainen metallinvärinen ja malko tavis, eikä maksanutkaan paljon mitään. Ei siis ihme, että se oli torstaina pysähtynyt. Kipitin liikkeeseen ja sain kuin sainkin uuden tilalle.

Nyt Emmiveera arpoo blogissaan ihania kosketusnäytöllisiä kelloja kaksin kappalein, joten oli pakko osallistua! <3



Kuva täältä


 TAHTOOOOO!!!

Rapakunto - Kahvakuula - Kuolema!

Olen aina ollut suuri ryhmäliikunnan ystävä. Eilen ajattelin aloittaa ryhmäliikuntaharrastukseni kevyesti niska-hartia-jumpalla, mutta todettuani, että jumpassa oli lisäkseni vain 4 eläkeläistä, päätin jäädä vielä kahvakuulaankin.

Voi veljet, että tänään tietää siellä eilen olleensa! Ehdottomasti menen uudestaan, oli kyllä senverta kokonaisvaltainen kokemus! Huh!

Kuva täältä

Nyt kerään koirani ja lähden nauttimaan auringosta! Morjens!

Salipula.

Tättäräää!

Kävin tänään ekan kerran salilla, "reenasin" vanhan, mulle aikoja sitten tehdyn ohjelman mukaisesti, kun mulle ei oo vielä tehty ohjelmaa ja tein alkuverkan pyörällä (25 minsaa, luulin, että kuolen!)

Oh, ihana "ennen"-foto. Jospa jossain vaiheessa saisin otettua puoliväliposen, jossa en näyttäisi näin kovin valaalta.

Tämän ja eilisen syömiset ovat koostuneet kiltisti lähinnä raejuustosta, mehukeitosta, rahkasta ja kasviksista sekä kanasta.

Ahhh, ihanaa olla taas ruodussa! <3

Hups.

Menin sitten ja suostuin miehen ideaan herkkupäivästä. Ei olis pitänyt. Viime perjantaista asti ollaan ahdettu kitusiimme sipsejä, ranskalaisia, makaroonilaatikkoa yms you name it! Voi hittolainen! Viikonloppuna kyläilimme ja saimme hyvän "tekosyyn" hamuta pullapöydän antimia, joista viime kyläreissulla kieltäydyimme. No, ei auta. Tänään tapahtuu paluu ruotuun, sillä sairaslomailen vielä tämän päivän niskojen ja selän mentyä oikein urakalla jumiin. Ensimmäinen Cambridgepirtelö (minttusuklaa) meni aamupalaksi, eikä aiheuttanut kuin minimaalisen hyi-efektin.

Cambridgenamia, kuva Googlen kuvahausta

Tässä taannoin muuten panikoiduin tosikovasta rintakipuilusta ja varailin sitten lekurillekin aikaa. No onneksi sitten aloitin taas tämän laihdutusurakan, nimittäin hiilareiden (tai viljojen, kuka tietää) jäädessä pois, katosivat yllättäen rintakivutkin! Nyt taas, kun ei olla katsottu, mitä syödään, on rintakivut palanneet ja hengästyn taas tosi helposti. Problem solved siis!

Tänään eka kerta salille, meen solmimaan sen sopimuksen ja pällistelemään. Myöhemmin tällä viikolla, kun vihoitteleva selkäni laantuu, menen paikanpäälle läskeineni päivineni! <3

Bloggausrakkaus

Siis voi ei!

Mä en voi uskoa, oikeasti oon tosi innoissani tästä blogista, johon ajattelin aluksi vain kirjoitella painonpudotuksesta ja sillä selvä. :D Oli miten oli, minua alkoi ketuttaa kuvien huono laatu ja niinpä tilasin uuden järkkärin Rajala Pro Shopista! Hän saapuu päivänä minä hyvänsä, I'll be waiting!

Uusi ystäväni on siis Nikon D3100, Niksun perus halpisjärkkäri, mutta tässä tilanteessa, kun perheessämme muutkin tarvitsevat kameraa, en näe viisaaksi ostaa kalliimpaa. Tuohon tilasin sitten vielä 300mm obiskan ja salaman, kyllä kelpaa heittää perheen vanha Canon D1000 ystävälapsille kiertoon <3

Kuva täältä

Jos kamera tulisi vain minun käyttööni, olisin hankkinut vallan toisen laitteen, mutta toisaalta, valokuvaus on sellainen harrastus, ainakin minulle, että siinä piru syö pikkusormen nautiskeltuaan koko käden olkapäähän asti ja alkaa sitten pohtia, mistä jatkaisi. Aikoinaan kuvailin paljon, muunmuassa lehtiin, mutta se kalusto ei ole enää tätä päivää.

Tähän asti olen siis kuvaillut lähinnä ehdottoman loisteliaalla LG:n kännykälläni tai edellämainitulla Canonin-raadolla ja kun olemme jo pidempään keskustelleet uuden kameran hankinnasta, sai blogiin parempien kuvien tuottaminen viimeisen potkun tuohon hullutukseen!

Olen ehkä tyytyväisin ikinä! <3

Ohessa kuvanen instan puolelta taas, kun kävimme kävelyllä eilen. Tunnistatko paikkakunnan?

Inspiraatiota metsästämässä

 Huono otsikointi, mutta ei voi mitään.

Googlettelin aikani kuluksi inspiraatiokuvia siitä, minkälainen haluan itse olla. Tällä hetkellä olen kuvan supersized, ja oikeasti, en tunne olevani kotonani ruhossani, kun joka kerta peilistä kurkistelee pulleva miekkavalas. Kuitenkin, alilaihat tyttöset saavat yhtälailla aikaan välittömän kuvotusreaktion. Se, mitä tahdon, on kroppa, josta näkee, että sen omistaja liikkuu ja huolehtii itsestään. (Jee, toinen juoksulenkki takana!!!)

Kuva

 Tällä hetkellä ruhon omistaja ei huolehdi itsestään, mutta uskon vilpittömästi, että koneella roikkumiselta ja telkkarin katsomiselta liikenee minullakin aikaa sen verran, että ehdin huoltaa sieluni temppeliä.

Kaikki lähtee korvien välistä. Kunpa korvienväli ei olisi niin hiton makean- ja rasvanhimoinen ja laiska. Hahaa, en kuitenkaan ole koko viikkona syönyt yhtään karkkia, leivosta, kakunpalaa, pullaa, en mitään! Meillä töissä on joka hiton päivä vähintään paria sorttia pullaa/leivosta/moccapalaa/kakkua sekä puoli-ilmainen ruoka ja hyvät juorut. Ei hyvä kombinaatio, ainakaan, jos haluat herkutella kahvin lisäksi pelkillä juoruilla. Olen kuitenkin erittäin ylpeä itsestäni, varsinkin, kun töihin ilmestyi eilen herkkuani sacherkakkua.

Jotenkin mulla on sellainen kutina, että tällä kertaa mä onnistun! Olen kerran aikaisemminkin laihduttanut (no silloin noin 20 kiloa, enkä kerrasta oppinut) ja kun sain oikean fiiliksen päästä kiinni, loppu meni kuin tanssi! Olen jo päättänyt, että 90 kilon lahjaksi annan itselleni salikortin. Voi sitä tunnetta, kun olet tehnyt salin ja käynyt kenties jumpassakin! Myönnettäköön, että sitä on iksu!!

 (loput inspiskuvat Pinterest)

Liikuttavaa.

Aloitin tänään Kuntoplussan viiden kilometrin juoksuohjelman, jonka tavoitteena on siis, että ohjelman lopussa pystyy juoksentelemaan puolen tunnin lenkin vaivatta. Tällä viikolla ohjelmassa siis kolme vartin mittaista pyrähdystä, joista ensimmäinen onnellisesti ohitse. Hieman saattoi olla syke katossa juoksemisen aikana, ristus mikä reissu! :D

Juoksemisesta innostuneena tilasin myös itselleni sportamoresta ihkut juoksukenkulit! Näin söpöjä popoja on pakko päästä ulkoiluttamaan <3

Pyhäpäivän satoa

Meidän perheessä syödään joka sunnuntai sunnuntaipäivällinen. Tällä kertaa tehtiin juuresmuusia ja italialaisia lihapullia karppaus.infon ohjeella ja tuli kuulkaas sikahyvää! Pullia jäi yli reilusti, joten kätevänä emäntänä väänsin niistä miehelle työevääksi karppipizza ensi viikolle. Jälkkärin inspiraation sain Lidlissä olleista oikeista hormonimansikoista: isoja mutta kohtalaisen hyviä, varsinkin kermavaahtoon dipattuina!

One for the goal!

Jeijjj! Ensimmäinen tavoite saavutettu, paino 109,2 ja mieheltä -4kg!

Tämän kunniaksi vietettiin ilta Jameksen seurassa sekä hankin motivaatiokalenterin, ts tavallinen kalenteri, jonne kirjaan tulevan viikon liikunnat ja toteutuneen painon ja syömiset.

Hellurei ja hellät tunteet

Olen Oona, 35-vuotias naisihminen ja tämä blogi olkoon matkakaverinani hoikistumisen tiellä. Aloitan (taas) noudattamaan vähähiilihydraattista ruokavaliota, sillä minulle se tuntuu sopivan. Ainoa ongelma on se, että mieheni rakastaa vaaleaa leipää ja perunaa, jotka on nyt häneltäkin kielletty. Olin joulu-tammikuussa Cambridge-kuurilla, josta jäi melkein 20 kiloa kevyempi olemus, enää noin 50 kiloa jäljellä!  :D

Kuitenkin liikun normaalisti sen verta paljon, että en pysty pussikeittodieetillä olemaan, joskin ajattelin pitää pussikeittopyrähdyksiä aina sellaisin kausina, kun liikuntaa on tiedossa vähemmän.

Hankalintahan tässä on se, että olen tunnesyöppö ja teen sikahyvää ruokaa. No, paska mäihä. Viikonloppuna otin taas itseäni niskasta kiinni ja yritin syödä järkevästi (??); aamupalaksi rahkaa ja vattuja ja päiväruoaksi täytettyjä paprikoita (jauheliha, juusto, ranskankerma) sekä salaattia. Nälkä ei ole suuremmin vaivannut sen jälkeen, kun on jätetty leivät ja sen sellaiset pois, mikä on kyllä kerrassan loistavaa!

Merkkailen syömisiäni tuonne Kiloklubin masiinaan. Tosin se ei ole hiilarikammoisen kaveri, mutta hyvin siitä muut jutut näkee, tai ainakin sinnepäin. Tänäänkin kuidut ja kasvikset näyttävät muuta kuin vihreää, mutta no... ehkä mä vielä opin! :P

Jos jotakuta kiinnostaa, niin taustatietona, olen tällä hetkellä 168 senttia pitkä ja 111 kiloa painava, ulkonäöltäni muistutan hieman keskikokoista miekkavalasta. Työskentelen nuorten parissa ja harrastan koirieni ulkoiluttamista, hevostelua (ratsastus, tallityöt jne) ja käyn salilla, jumpissa ja uimassa aina kun ehdin ja jaksan.